Merrin korva on alkanut parantua, mutta ihan kunnossa se ei ole. Ei ravista sitä kunnolla ja roikottaa hiukan. Muuten on ollut reipas.

Nitro on ollut kovinkin hyvässä kunnossa. Se on leikkinyt ja hyppelehtinyt ja ollut iloinen. Nuka on vähän taas meinannut kokeilla paikkaansa laumassa lähinnä Nitron suhteen. Nitro kun on niin pirun lälly, ettei sano kunnolla, että riittä. Nuka tirvaisi sitä muutama päivä sitten poskeen ja takareiteen. Nitro siis ei sano kunnolla takaisin. Koksaan nämä tilanteet eivät tule meidän ollessamme paikalla vaan silmän välttäessä. Nuka saakin viettää yksinollessa aikansa erillään muista. Olen pitänyt sille jääkautta, kun yrittää mulle mielistellä ja siten pönkittää omaa asemaansa minun silmissäni. Ärsyttävää, mutta kuitenkin laumassa luonnollista. Nukan ja Nitron välit ovat kiristyneet muutenkin viimeaikoina. Nuka kurpattelee Nitrolle ja Nitro Nukalle. Saas nähdä, miten tilanne tulee kehittymään.

Irlannin poikien Suomeen tuloon tuli äärimmäisen surullinen muutos. Bobby siirtyi koirien taivaaseen erittäin ikävän tapauksen seurauksena. Luultavimmin se tappoi juuri rotanmyrkkyä syöneen rotan ja tämä koitui sen omaksi kohtaloksi. Odotamme vielä vahvistusta asialle ja sen jälkeen Bandit pääsee matkaan. Uusi lento on varattu 15.10. ja sitä odotetaan KOVASTI. 

Vilma vaikuttaisi olevan kantavana :) Se on välillä jättänyt ruokansa syömättä, mikä ei ole sille lainkaan ominaista. Mimmi kävi tänään treffeillä komean Nokialaisen kollin luona. Kaksi erilaista pentuetta odotettavissa ja kumpaakin odotan suurella innolla!

Maiju on tehnyt upeat yksilöesittelyt Hipin blogiin Hipin ja Rockyn pennuista. Käykäähän tutustumassa näihin äärimmäisen hurmaaviin viiteen nuoreen vesiäiseen.

Onni ja Annina ovat tänään voittaneet ylivoimaisesti Riihimäellä yhden starteistaan erittäin nopealla 0-tuloksella. Onnea heille!! Parissa startissa Onni ajatteli tutustua yleisöön ensin ja sitten esteisiin, mutta tuomari ei laskenut tätä sallittujen asioiden pariin ja meni hylkäämään nämä startit.

Kotona remppa etenee hitaasti, mutta varmasti. Nyt pitäisi päättää lopullisesti kaakelit kylppäriin. Päätin viikko sitten muuttaa kodinhoitohuoneen sijaintia ihan totaalisesti eri kerrokseen taloa ja se laittoi piirustukset uusiksi :)

Tässä kuvasarja siitä, miten meillä hoidetaan luiden syöntiä:

Koitan saada otettua kuvasarjan myös siitä, kuinka Joanna ja Nitro pussailevat kuin myös siitä, miten Joanna syöttää Nitrolle tutteja.

Kiva päästä käymään Islannissa, vaikka ei meillä tulekaan olemaan aikaa itsekseen maata ihmetellä. Meitä kuskataan kyllä ympäriinsä, niin eiköhän sitä jonkinlaisen kuvan paikasta saa :) Tullessa onkin aikaa tutustua Osloon päiväreissun verran.

1.10. tulevat Irlannin vahvistuksemme Suomeen!

Nitro kävi uusintakuvauksissa ja nyt odotellaan sitten konsultaatiota. Taitaa mennä tuon reissun jälkeen. Nitro on ollut melko reipas. Se on jopa lähtenyt lenkille mukaan viimeaikoina.

Marraskuun toisella viikolla olisi sitten toivottavasti odotettavissa pikkuisia parsoneita lisää tähän maailmaan.

Kuvassa Vilma 4,5 viikkoisena. Ihan vain pentukuumetta luomaan :P

Eilen lenkillä ollessamme Nitron päälle kävi koira. Perkeles! Tytöt olivat irti kun käveleskelimme erään tien varrella pyörätietä, minä Joannaa rattaissa lykkien. Jostain viereisen rivarin ovesta sujahti hollanninpaimenkoiran näköinen koira suoraan Nitron päälle. Nitro juoksi pitkin teitä pakoon ja ujelsi (Nitro siis ei ole maailman urhein ja riidanhaluisin staffi :D). Toisaalta tuli auto ja mä huudan koiralle ja muille koirille ja viiton autolle pysähtymismerkkejä. Koiran omistaja huusi koiraa niin se meni jonkin ajan päästä sisälle. Huusin miehelle, että katsoo  vähän paremmin koiransa perään. Vastaus oli  nopea "se karkas" ja ovi vedettiin nopeasti kiinni. Nitro tärisi kovasti kun tilanne meni ohi. Raukka veteli asfaltilla ympyrää pakoon ja vielä kun sen ei saisi revitellä vaan rauhallista lenkkeilyä pitäisi harrastaa. Vähän se on ollut tänään jumissa olevan oloinen.

Kävimme sen kanssa uusintakuvauksissa ja kontrollissa. Pitääpä mennä uudelleen kun otettiin vahingossa väärästä tassusta kuvat ja neurologi oli sairauslomalla.

Pertti näytti, miten nallen kanssa myllitään.

Pertti myös pusutteli Joannaa, joka oli innoissaan uudesta "hauhau" ystävästään.

Kuvassa Elsan yksipuolista jälleennäkemisen riemua Nukan kanssa :)

Makkaran ahmimiskilpailussa Vivi joutui luopumaan kruunustaan. Uusi ylivoimainen ahmimisradan kuningas on Onni! Hopeaa Nastalle ja pronssia Oliverille.

Anne oli tehnyt kivan luontopolun visaisine klysymyksineen, jonka ainoana 16/16 oikein  suoritti Johanna ja Vellu.

Tässä Marika (ja Axu takana asennossa) antamassa näyttelyvinkkejä.

Tässä Kiva Koirakansalainen Ryti ja taustalla Nutriencen esittelyteltta. Kiitos vielä heille loistavista palkinnoista! Samoin Itäkeskuksen Faunattarelle! Takana näkyy Nuka.

Tässä yleistä touhua.

Tässä Tinka ja Tikru. Yhtään sellaista yhteiskuvaa ei saatu, jossa olisivat kumpikin olleet nassu kameraan :)

Tässä Taina ja Milo suorittamssa KK-testiä ja läpihän se meni!

Sunnuntaina käytiin pyörähtämässä Tervakosken näyttelyssä. Rikka ERI JUK3, Mimmi EH NUK4, Helmi ERI AVK1, Milli ERI PN4, Nuka ERI VET2.

Nitro kävi uusinta röntgeneissä. Harmiksemme juuri varattuna aikana jä päivänä neurologimme oli sairaana ja palaamme ensi viikolla asiaan uudelleen. Nitro on ollut paljon iloisempi kipulääkkeiden aikana ja on jopa pari kertaa tullut lyhyemmille lenkeille mukaan ja tänään leikki vähän Rydin kanssa kun kävivät piipahtamassa.

Tässä Hippi hoitokoira :)

Nitro ja rugbypallo (josta jäljellä musta sisus)

Tänään oltiin tyttöjen kanssa päiväretkellä ja ollaan nautittu kauniista säästä omalla pihalla.

Alkaa se vanhuus iskeä Nukaankin. Sillä välillä askellus näyttää kankealta pari ensimmäistä ennenkuin vetreytyy. Ei se lenkillä jaksa samalla tavall amennä kuin ennen. Perässä lompsii omaan tahtiinsa. Merri on reippain lenkkeilijä. Sitä on pakko pitää nykyisin paljon remmissä kun siitä on tullut ihan hömelö. Se saattaa unohtaa itsensä johonkin ja juosta etsimään mua eikä katso yhtään mihin etsiessään juoksee. Jotenkin näyttäisi, että se sulkee muun maailman pois keskittyessään nuuhkimiseen. Vaunujen kanssa kävellessä se jotenkin koko ajan tulee renkaiden eteen, vaikka on jo ehtinyt olla hyväkin vaunulenkkeilijä. Voi tätä minun vanhojen ja sairaiden laumaani :)

Tänään Nitro halusi tulla lenkille mukaan. Olin ihan varma ettei se tule, niin ei tullut otettua remmiä tai pantaa sille lainkaan. Mutta eipä se tarvikaan. Hiukka vajaa tunti käveltiin ja Nitron meno näytti hyvältä. Tiukka kipulääkekuuri on selvästi rentouttanut sitä. Pistin sille viimeksi itse Cartrtophenit ja torstaina taas seuraava piikki. Mulla on ollut aina kamala neulafobia ja kyllä ällötti ja skitsotti pistää neula nahkaan, mutta kyllä mä sen teen kun tietää sen olevan pakko ja tarpeellinen. Seuraava kerta lie helpompi.

*jatkuu vielä pian*