*huokaus*

Tätä kirjoittaessa Nitro on 5 v. Sen pitäisi olla koiran parasta aikaa siinä mielessä, että harrastuksissa ja koulutuksissa ollaan pitkällä ja muutenkin voi tehdä kaikkea kiva ayhdessä ja yhteisiä vuosia on - tai ainakin pitäisi olla- vielä paljon jäljellä.

Nitron ollessa vajaa kaksi vuotias se oli jo hyvässä vauhdissa agilitynm parissa. Muutama ensimmäisen startti takana ja niillä oltiin päästy jo kakkosluokkaan ja saatu pari nousunollaa. Sitten kävimme virallisissa terveystarkastuksissa ja tulos ei ollut toivotunlainen: kyynärät 2/3, alkava nivelrikko ja rustottumaa nivelissä. Lonkat C/C ja lonkkamaljojen reunoilla luupiikit. Maljojen syvyys sinänsä ihan ok. Silmässä yksi ylimääräinen ripsi ja hattaramaista muodostusta, joka kehoitettiin tarkistaa myöhemmin uudelleen. Kuvannut lääkäri oli Apexilla Sari Jalomäki ja ensimmäinen ortopedimme Timo Talvio. Hän neuvoi aloittamaan saman tien Cartivetia, huolehtimaan hyvin liikunnasta ja lihaskunnossa sekä välttämään Nitron lihomista. Olinkin ollut alusta saakka tarkkana treenatessa verryttelyistä kun noinkin lihaksikkaalla koiralla kuin Nitro oli, on hyvä lihashuolto tärkeätä. Tämän olen oppinut jo aikanaan Debin kanssa vuosia sitten agilityn alkuvuosinani. Jatkoimme treenausta ja liikuntaa normaalisti, tosin kevyemmin ja vielä tarkemmalla verryttelyllä. Koskaan emme ole treenanneet edes kahta kertaa viikossa tai kisanneet hulluna.

2007 Nitro alkoi olla selvästi huonompi tassuistaan. Se alkoi pudottaa rimoja ja jotenkin se enemmän kohelsi käännöksissä tai joissain pienissä asioissa kotona liikkuessa. Se alkoi tehdä mieluummin ryntäyksiä eteen kuin kaartoliikkeitä ja äkillisiä sivusuuntaisia juttuja. Joulukuussa 2007 päätimme tutkia Nitron uudelleen ja marssimme Espoon Eläinsairaalaan Jan Räihän luokse. Uudet kuvat ja suunnilleen samat hoito-ohjeet. Ongelmaksi oli alkanut muodostua myös kyynärnivelten "liukastusaineen" puututtua (eli siis nielrikon vuoksi) rustomaisia luupiikkejä oli alkanut muodostua nivelten reunoille. Oikean etutassun reunalla oli ikävän näköinen suuri luupiikki.

Cartivetin lisäksi aloitettiin Cartrophen-piikitykset. Eli tarkoitus oli saada nivelrikkoihin tuplavaikutusta: elimistölle tehoannos "liukastusaineen" rakentamiseen ja suun kautta "rakennusaineita". Liikuntaa rajoitettiin entisestään ja tässä vaiheessa agility alkoikin olla jo historiaa. Tähän mennessä muutamalla startilla Nitro oli saavuttanut Vuoden Agilitystaffi -tittelin kahdesti. Oireina alkoivat olla "puujalkamaisuus" eli Nitro käveli tönkösti, etenkin oikea etutassu oli välillä puolen tunnin kävelyn jälkeen ihan jäykkä ja kipeä. Välillä se kuitenkin innostui leikkimään kavereiden kanssa, mutta alkoi selvästi vähentää kovempia leikkejä. Pallon ja kepin heittelyt olivat jo jääneet lähes kokonaan pois, piilotusleikkejä kyllä leikittiin ja tokoa treenattiin ihan kotona, koska energisen koiran pitää päästä jotain tekemään ja pitämään mieltä virkeänä.

2009 Nitro on alkanut olla selvästi vaisumpi kuin ennen. Toki se innostuu asioista, mutta ei ole samalla tavalla liikkuvainen ja aktiivinen kuin aiemmin. Pääsimme sen kanssa EKK:n tokkoryhmään kun ajattelin virkistää sen mieltä ja saada meille yhteistä kivaa tekemistä. Nitro kun on älyttömän fiksu, halukas tekemään töitä ja nopea oppimaan. Meillä on sen kanssa harrastamisen kannalta ihan älyttömän hyvä suhde. Voin pitää sitä vaikka koko ajan missä vain irti ja se kuuntelee täysin mitä sille sanon tai pyydän - ja tekee innolla pyydetyt asiat. Kesää myöten se alkaa olla huomattavasti vaisumpi ja tehdä outoja asioita, kuten olla haluton lähtemään lenkille. Ensin ajattelin sen johtuvan siitä, että kun se on saanut ison pihan hengailtavakseen, että se ei halua lähteä siltä pois. Näin se on tehnyt esimerkiksi mökillä joskus, että viihtyisi omalla pihassa siellä, eikä ole innoissaan ollut metsäretkiin (paitsi mustikoita syömään). Joinain aamuina Nitro ei myöskään nouse sanomaan huomenta omasta punkastaan. Tämäkin on outoa, koska meillä on normaalia saada karvaisten perheenjäsenten hyvän huomenen toivotus kun silmät aukeavat. Se on noussut ja tallustanut keittiöön vasta kun se on syömään kutsuttu.

Eräällä lenkillä aloin katsoa, että Nitro on ihan toispuoleinen. Sen oikean takareiden iso lihas näytti siltä, kuin se olisi puuttunut tai kiristynyt kapeaksi ja Nitro oli selvästi kipeä. Olimem tietenkin lähdössä koirien kanssa seuraavana ammuna reissuun. Aloin soitella lääkäreihin, että onko asia akuutti, lähdenkö päivystykseen vai mitä teen. Aistista sain hyvää palvelua puhelimitse ja veikkasivat niveloireiden edenneen ja lihasvaivojen johtuvan tästä. Asia ei kuulemma vaatinut välitöntä lääkärikäyntiä vaan ajan neurologille, joka samantien varattiin. Pari päivää suhteellisen reippaita annoksia Rimadyliä niin ison lihaksen jumi rentoutui ja Nitro voi selvästi paremmin. Reissun jälkeen olikin Espoon Eläinsairaalaan varattuna aika neurologi Anne Muhlelle. Hän tutki Nitroa ensin ulkona seuraten sen liikkumista portaissa, juostessa, edestä, takaa jne. Sitten sisällä tutkittiin jokainen nikama, lihas ja testattiin refleksit. Huomasi heti, että Nitro aristi oikeaa puoltaan ja etenkin selkäänsä. Olin jo aikasemmin huomannut selässä aristamista, mutta jotenkaan en pitnäyt sitä oireena niin isona... Tämän tutkimuksen jälkeen laitettiin tylsä tippa suoneen ja uni tuli aika lailla välittömästi. Röntgenissä Nitro kuvattiin läpikotaisin. Kun Anne Muhle oli tutkinut kuvat ja oli diagnosoinnin aika, se ei ollut kaunista kuultavaa ja itku tuli puolessa välissä. Joka kuvassa oli jotain vikaa - eikä mitään ihan pientä huomautettavaa.

Tässä otos kirjoitetusta diagnoosista: "Selkärangassa spondyloosimuutoksia L2/L3 voimakas, L4/L5 ja L5/L6. Välilevytila ahdas L2/L3, L5/L6, pieni hermoaukko L2/L3 välissä".

1. Luusilta nikamien välissä, joka aiheuttaa selkärangan jäykkyyttä.

2. Luupiikkejä nikaman alareunassa.

3. Ahdas hermorata-aukko.

4. Ahdas välilevytila

5. Aikalailla oikean näköinen nikama, johon voi verrata muita

1. Luiden päät eivät ole kohdallaan verrattuna kohtaan 2., joka on oikeanlainen. Tämä kuvataan seuraavalla kerralla tarkemmin.

Vasemmalla tuore kuva kyynärästä, joka on sen verran huonossa kunnossa, että olisi valmis keinonivelleikkaukseen. Oikealla 2 v sitten otettu kuva. Valitettavasti ei ole verrattavaksi priiman kyynärän kuvaa. Jokaisessa kuvassa näkyy selvästi rustottumaa, luupiikkejä ja nivelrikko.

Otos kirjoitetusta diagnoosista: "Molemmat kyynärnivelen nivelrikkomuutokset lisääntyneet, enemmän oikeassa." ..."Molemmat kyynärnivelet suuret ja taivutusarat, myös oikean lonkan taivutus tuottaa kipua."

Otos lääkärin kirjoittamasta diagnoosista: "Molemmissa lonkkamaljoissa pieniä osteophytia, oikea reisiluu ei ole niin syvällä lonkkamaljassa, molemmat reisiluunpäät ovat litteät." ... "Lonkan muutokset kuitenkin lievät eikä selitä oikean takajalan oireilua (mm. lihasatrophia)."

Polvinivelen kuvissa huomaa selvän eron nivelen paksuuntumisessa ja muissa muutoksissa vajaan kahden vuoden aikana.

1. Vertaa luupiikin muotoa.

Raukalla on siis oireita joka suunnassa. Selän voisi leikata. Kyynärään voisi asettaa keinonivelen. Mutta nivelrikko vaikeuttaa toipumista ja ilman magneettikuvia ei tiedetä, mikä on selkärangassa menevän hermon tilanne. Keinoniveliä kyynäriin on laitettu vasta muutamia ja se on uusi juttu. Lonkkiin niitä on laitettu enemmän. Kumpikin olisivat todella isoja operaatioita ja totesimme, ettemme ala niihin. Nitroa hoidetaan ns. konservatiivisesti, eli ilman leikkaushoitoa. Nyt on menossa kahden viikon kuuri Metacamia, joka on tulehduskipulääke. Samoin piikitetään taas Cartrophenia 4 krt viikon välein. Parin viikon jälkeen kontrollikäynti ja kuvataan tassu uudelleen.

Muhle konsultoi Räihää ja kannattaisi seuraava kerta varata kuulemma hänelle kunhan palaa lomalta syyskuun alussa. Puhuimme puhelimessa konsultoinnin jälkeen kantasoluhoidoista kyynäriin. Tämä on uusinta uutta, joka alkuun aiheuttaa kovaa kipua, mutta sillä on hyvä vaikutus puolen vuoden ajan. Kallista hoitoa kuulemma...

Ajattelimme, että niin kauan kuin Nitron on ilman leikkauksia sen oloinen, että sen on mielekästä olla se saa olla. Seuraavan kerran jälkeen kun kuulemme lisää kantasoluhoidoista päätämme ryhdymmekö siihen. Tuntuisi turhalta aiheuttaa ensin lisää kipua muutaman kuukauden paremman jakson vuoksi. Kortisonia voi myös kuulemma piikittää suoraan niveleen parantamaan tulehdusta. Nyt on niin sekava olo. Lisää kipua emme halua Nitrolle tuottaa vaan se saa elää tästä eteenpäin tehden kaikkea kivaa. Se on jo nyt selvästi virkeämpi kipulääkityksen ansiosta ja kun on Hippi ollut reilun viikon hoidossa. Lenkille se ei ole lähtenyt, mutta on pihassa mukana jutuissa virkeämmin.

Osa näistä vaivoista ovat molempien ortopedien mukaan perinnöllisiä. Se miten, on epäselvää. Mielestäni on puutteellista, että staffeilta edellytetään PEVISAan ainoastaan lonkkien kuvaamista eikä lainkaan kyynärten huomiointia. Staffi on kuitenkin raskas etuosastaan ja kyynärät sille tärkeät. Onneksi osa kasvattajista (ja yksityisistä) kuvaavat kyynäriä. Jos katsoo jalostustietokannasta kuvattujen kyynärten määrää suhteessa populaatioon, on luku naurettavan pieni. Ja kun näistä katsoo tuloksia, on kyynärissä muutoksia useissa tapauksissa. Siten on mielestäni turha vetää johtopäätöksiä tämän olevan yhden kasvattajan tai yhden linjan ongelma vaan melkein väitän kyynärten ja selkien olevan aikapommi rodussa. Staffi kun ei kipuaan valita eikä näitä kaikkea voi tietää ilman tutkimuksia niin miten voidaan tietää, mistä linjoista ja mitä laitetaan eteenpäin? Nitronkin takaa tulee sellaisia koiria, joita on useammassa suunnassa. Toki Nitro on "lottovoitto" siinä, että se raukka on saanut näin suuren määrän vikoja (voihan näillä olla yksi isompi nimittäjä ja nämä vain oireita).

Luonteeltaan Nitro on maailman paras. Kertaakaan se ei ole tähän mennessä osoittanut millään tavalla lapsellemme eikä muille koirille ärähtämällä olevansa kipeä. Se mieluummin siirtyy toiseen paikkaan jos haluaa olla rauhassa. Ja voi kun se on meille niin rakas.

Syyskuu 2009

Nitron varvas uudelleenkuvattiin, mutta ei mitään ihmeellistä sen suhteen. Kipulääkettä otetaan muutaman keran viikossa. Välillä Nitro on jäykkä ja askel on toispuoleinen ja vasen jalka ei tee yhtä pitkä äaskelta kuin oikea. Kuitenkin se on lähtenyt kävelyille ja ollut melko iloisella mielellä.