Oivalsin tuossa yksi päivä olevani kotiäiti :D Olen ajatuksissani ollut koko ajan töissä, ikäänkuin pitkää viikonloppua viettämässä opetuksen parista. Maiju sanoikin hyvin: työnantaja: vauva. Vauvalle on tullut painoa julmetusti lisää, nyt yli 700 g syntymästä ja 5 cm pituutta! On tuo äidinmaito vaan ihme kamaa...

Tuollaiselta meidän porukka näyttää tällä hetkellä lenkkeillessä. Koirat ovat oppineet tosi hyvin kävelemään vaunujen kanssa. Nitrokin on melkein täysin oppinut olemaan vetämättä yhtään. Välillä se on niin innoissaan, että painaisi hihna kireällä eteenpäin. Tai ei se oikeastaan vedä koskaan, ennemminkin kävelee tiukasti hihnan toisessa päässä narun etäisyydellä :D

Pitäähän se itse päätähdestäkin kuva laittaa :) Tässä vauva makoilee omassa korissaan ja seukkailee nallejen kanssa. Tuon korin on vuonna 1936 ostanut isoisoäitini kun isoäitini on syntynyt. Siinä on nukkunut äitini, minä ja nyt meidän vauva. Meille on ensi sunnuntaina ristiäiset, niin voi alkaa julkisesti kutsua tulevalla nimellä.

Taloja on edelleen katseltu. Nyt löytyi sellainen, joka haluttaisiin. Odotellaan kiinteistövälittäjältä kuntokartoitusta luettavaksi ennen tarjouksen tekoa. Kiire sillä ei tunnu olevan. Tässä kun on eräämmänkin kiinteistövälittäjän kanssa asioinut, niin ei voi olla ihmettelemättä osan touhuja. Myyjä maksaa kuitenkin sievoisen summan palkkiona ja osan perään on saanut soitella useitakin kertoja eivätkä ole osanneet vastata juuri mihinkään kysymyksiin. Hoitavat hommaa vähän kuin toisella kädellä. On sitten näitäkin, jotka hoitavat hommansa hyvin: perehtyvät myytävään kohteeseen ja ovat asialla. Ollaan vielä vahvemmin sitä mieltä, että oma myydään itse suoraan. Ei kiinteistövälittäjien touhu ole tuhansien eurojen arvoista.

Ja siis vink vink: myyntiin tulossa kiva kaksio :)